Tiedän, että lokakuu on omistettu Roosa nauha -kampanjalle ja marraskuu Movemberille. En ollut koskaan kuitenkaan kuullutkaan, että keskoslapsille on olemassa oma erityinen päivänsä. Kansainvälistä keskoslastenpäivää vietetään aina marraskuussa. Ja se päivä on tänään.

Paljon olen viisastunut keskosuudesta tämän vuoden aikana. Ehkä suurin yllätys on ollut se, että keskosia syntyy koko ajan. Pienimmät ja sairaimmat tapaukset hoidetaan yliopistollisissa sairaaloissa. En ollut myöskään tiennyt, että jokainen keskonen on oikeasti yksilö. Kukaan ei osaa varmuudella ennustaa miten tarina jatkuu, kun synnytyssalista lähdetään keskolaan. Raskausviikot, syntymäpaino ja äidin vointi antavat mahdollisesti joitakin viitteitä siitä, kuinka tarina saattaisi jatkua, mutta varmuutta kukaan ei voi antaa. Monet keskoset ovat aikuisena täysin terveitä ja heille keskosuus on vain muisto, joka näkyy syntymätodistuksessa pienenä painona. Joillekin saattaa jäädä muistoksi esimerkiksi astma tai silmälasit. Jollakin saattaa olla aistiyliherkkyyttä. Joku on ehkä pieni ja hento läpi elämänsä. Toisille keskosuudesta jää enemmän muistoja, ehkä valkoinen keppi tai pyörätuoli. Valitettavasti joillekin vanhemmille jää keskosuudesta pelkkiä muistoja, sillä kaikki pienet eivät aina selviä. Eivät vaikka lääkärit tekisivät kaikkensa. Sen lisäksi, että tänään juhlitaan kaikkia maailman keskosia, on hyvä myös muistaa niitä vauvoja, jotka eivät koskaan selvinneet vanhempiensa kanssa sairaalasta kotiin. 

Viikko sitten maanantaina soitin Ouluun ja kerroin Antin oksentelusta. Saimme ajan pään ultraääneen heti tiistaiaamulle, joten lähdimme paljon ennen auringonnousua ajamaan kohti Oulua. Antin pää kuvattiin aamulla ja muutaman tunnin kuluttua tuli tieto, että shunttia on säädettävä pienemmälle. Iltapäivällä Antille toisen shuntin asentanut lääkäri tuli käymään salkun kanssa ja muutamaa minuuttia myöhemmin shunttia oli pienennetty kahdella pykälällä. Lääkäri pyysi meitä seuraamaan pojan vointia viikon ajan ja jos oksentelu vielä senkin jälkeen jatkuisi, olisi shunttia säädettävä uudelleen.

Tänään Antti ei ole vielä kertaakaan oksentanut, mutta kaikkina muina päivinä on ja juurikin aamulla pian ylösnousemisen jälkeen. Joka tapauksessa seuraamme tilannetta ja lähdemme taas käymään Oulussa jos tilanne niin vaatii. 

Pekka toivottaa mitä mainiointa Keskoslasten päivää kaikille, koosta riippumatta!

Antti lähettää terveisiä kaikille keskosille, erityisesti Ouluun osasto 55:lle!