Antti on leikattu tänään. Leikkauksessa oli ollut omat haasteensa, koska potilas oli niin kovin pieni, mutta leikkaus on nyt onnellisesti takanapäin. Antin päässä on iso lappu jonka alta shuntti lähtee ja letku menee ihon alla vatsaonteloon. Vaikka letku onkin ohut, näkyy se silti selvästi ohuen ihon läpi. Nyt vain toivotaan, että shuntti ei aiheuta tulehdusta, ei tukkeudu tai ei vedä liian nopeasti. En tiedä milloin uskallan oikeasti huokaista helpotuksesta, mutta olo on ainakin vähän helpompi kun näin Antin avaavan pienet silmänsä tänä iltana. Pienet kädet ja jalat liikkuivat ja huulet hamuilivat ruokaa. 

Pekka oli tänään kanssani kenguruhoidossa. Lämmin pieni poika lämmitti äidin sydäntä ja rentoutti, vaikka hengittäminen sylissä aina välillä vähän unohtuikin. Äidin sylissä Pekka käänteli ja väänteli päätään niin paljon, että happiviikset lähtivät pois paikoiltaan. Se ei pientä poikaa kuitenkaan liikauttanut, vaan kun hyvä asento löytyi niin hapetus toimi erinomaisesti ilman viiksiäkin. Lisäksi tänään Pekalle tarjottiin tuttipulloa. Pieni tilkka maitoa pienen pienessä pullossa. Tällä kertaa poika oli kuitenkin liian väsynyt, jotta imemisestä olisi tullut mitään. Yritystä kuitenkin oli ja onneksi maito menee nenämahaletkun kautta oikeaan paikkaan. Olen huomannut tämän viikon aikana, että Antilla on edelleen oma henkilökohtainen hoitaja, mutta Pekan hoitaja jaetaan yhdessä naapurihuoneen vauvan kanssa. Hurjaa. 

Huomenna on psykologi. Juuri oikeana päivänä. Antin leikkaus on herättänyt suuria tunteita. Vahvoja muistoja on palannut mieleeni menneiltä viikoilta, kun pojat olivat vastasyntyneitä. Olin jo tottunut näkemään pojat ilman kanyyleitä ja arteriaa. Eräs hoitaja tänään kysyikin, olenko ajatellut itse siirtyä hoitoalalle. Vastaus oli varma ei. Ei koskaan pitäisi sanoa, että ei koskaan, mutta luulen että psyykkeeni ei kestäisi työskennellä vastasyntyneiden teho-osastolla. En tiedä osaisinko kohdata pelokkaita vanhempia ja antaa heille oikeanlaista tukea. Enkä tiedä miten selviäisin jos pieni potilas ei pääsisikään vanhempiensa mukana kotiin. Hoitajien ja lääkäreiden tulee osata toimia ja tehdä päätöksiä ripeästi silloin kun tilanne sitä vaatii. En yksinkertaisesti osaisi nähdä itseäni elvyttämässä pientä vauvaa. Mutta onneksi minun ei tarvitsekaan. Nyt saan olla vain ja ainoastaan äiti ja vaimo. 

Hui. Etkai sää vain huomannu, kun otin happiviikset pois nenästä.

Peittojen alla lämpimässä leipäilee Antti-poika.