Naiset ovat melkolailla yksinkertaisia otuksia, tai ainakin minä olen. Säännöllisesti ruokaa, ettei verensokeri laske, riittävästi unta, ettei tule pää kipeäksi, riittävästi huomiota, ettei tarvitse olla mustasukkainen ja oma luottokampaaja, niin näillä pääsee naisten kanssa aika pitkälle, tai ainakin minun kanssani.

Pääsin tällä viikolla käymään pitkästä aikaa oman luottokampaajani luona. Oli mukava nähdä ja jutella, mutta ennen kaikkea oli ihana tuntea itsensä pitkästä aikaa nätiksi. Kampaajani on todellinen ammattilainen, hän osaa aina tehdä taikoja ja tällä kertaa uudet hiukset toivat mukanaan myös palan iloa ja väriä kasvoilleni.

Poikien voinnissa ei ole tapahtunut mitään suuria muutoksia. Edelleen on ongelmia hengittämisen ja kakkaamisen kanssa, toisena päivänä sujuu paremmin ja toisena vähän huonommin. Pekan vointi oli tänään kuitenkin niin hyvä, että sain hänet pariksi tunniksi syliini. Kyllä tuli hyvä olo, vaikka pienen pojan vointi sylissä vähän heittelikin. Oli erityisen mukavaa tuntea, kuinka pienet kädet hakeutuivat äidin leualle ja puristuivat nyrkkiin. Uskomatonta, mutta kyllä keskosvauvan kynsilläkin kykenee hellästi raapimaan.

Antille on suunniteltu shunttileikkausta ensiviikon keskiviikolle. Tiistaina Antin pää kuvataan ja tuolloin saadaan ajantasainen tieto pään tilanteesta. Parastahan olisi, kun tapahtuisi ihme ja tiistain kuvauksissa todettaisiin, että aivojen nestekierto on korjaantunut itsestään, mutta jos meidän perheemme ihmekiintiö on jo täynnä, niin shunttileikkaus on varmasti toiseksi paras vaihtoehto. Shunttileikkaus on sen verran iso operaatio, että sitä ei tehdä osastolla 55 vaan Antti siirretään leikkaussaliin. Tämän linkin takaa löytyy lisätietoa Oulussa tehtävistä shunttileikkauksista.  http://www.ppshp.fi/erva/prime101/prime110.aspx

Terveisiä teille kaikille blogin lukijoille! Toivoo: Antti

Kuule äiti, mulla on ollu sua vähän ikävä.

Äiti, sä oot ihan hullu! Et kyllä varmasti mittaa multa lämpöä kainalosta, kun mulla on ensimmäistä kertaa body päällä!!