Se olisi sunnuntai-ilta. Huomenna ei tarvitse töihin. Huomenna pojilla on synttärit, neljä viikkoa. Aika on mennyt uskomattoman nopeasti. Neljä viikkoa sitten makasin vielä osastolla 11 yhtenä kappaleena ja lähetin mieheni kotiin viikonlopun jälkeen. En olisi mitenkään voinut uskoa, että seuraavana päivänä meillä olisi kaksi pientä poikaa. 

Tänään lähdimme kesken päivän käymään asunnolla nukkumassa. Se oli erittäin hyvä ajatus. Nyt alan huomata, että meillä molemmilla näkyy turnausväsymyksen merkkejä. Viimeiset kuusi viikkoa olemme eläneet sairaalaelämää ja varmaa on vain se, että sairaalaelämä jatkuu vielä kauan. Kukaan ei osaa sanoa kuinka kauan, enkä vielä edes halua haaveilla kotiin siirtymisestä, koska tiedän sen olevan todella kaukana. Toivoisin vain poikien voinnin tasottuvan sen verran, että pääsisimme tämän kevään aikana kotisairaalaan. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta kävelemään sairaalaan päivittäin. Liikuntaa ei ole tullut harrastettua lainkaan, osin johtuen sektiohaavasta, joten raitis ilma tekisi meille molemmille hyvää. Haaveilen ensiviikolle uutta hierontaa ja jospa jonakin iltana kävisimme elokuvissa. Ehkä näillä eväillä jaksamme tämän turnauksen loppuun. Jos muuten joku kaipaa Oulusta hyvää ja edullista hierojaa, niin suosittelen lämpimästi Oulun hieroja-akatemiaa. 

Antti lepäilee nyt hengityskoneessa. Tulehdusarvo oli kohonnut hieman, joten hänelle annetaan kahta eri antibioottia. Antin pää kasvaa melkeinpä silmissä, joten varmasti alkuviikosta lääkärit pohtivat tosissaan, millä aikataululla asialle tehdään jotakin. Sain eilen pitää pientä poikaa käsilläni sen aikaa kun hoitaja vaihtoi lakanat. Lauantai-illan viimeinen vaipanvaihto ei mennyt omalta osaltani täydellisesti, kun jouduin poistumaan paikalta huonovointisuuden vuoksi. Minulle on tainut iskeä kakkakammo. Toivottavasti pääsen siitä pian eroon.

Pekalla on ollut viikonlopun aikana puututtavia apneoita, eli hoitajat olivat joutuneet herätellä pientä poikaa ja antaa hänelle lisähappea maskin avulla, eli he käyttävät Neopuffia, joka on vastasyntyneiden elvytyslaite. Apneoita on onneksi ollut vähemmän kuin Antilla, mutta niin säännöllisesti kuitenkin, että intubointivälineet on varattu valmiiksi. On siis mahdollista, että Pekkakin menee jossakin vaiheessa hengityskoneeseen levähtämään. Lääkäri oli vaihtanut Pekalle sunnuntaiaamuna ventiloivan nasaalin, joka puskee ilmaa keuhkoihin voimakkaammin kuin tavallinen nasaali. Tällä toimenpiteellä vältettiin hengityskone toistaiseksi. Molemmat pojat saavat jo aika isoja määriä maitoja (5-8ml kahden tunnin välein). Vatsa toimii toisinaan paremmin, toisinaan huonommin. Onneksi on peräruiskeet, rektaaliputket ja jumpat. Pekkaa on pidetty vuoroin vatsallaan, kyljellään ja selällään. Tämä on aiheuttanut sen, että kaikki letkut ja johdot olivat yhtenä sekasotkuna pojan ympärillä aina hoitojen yhteydessä. Pekka onkin kuin pieni palapeli, kun vaipan vaihdon yhteydessä yrittää saada pojan ja johdot oikeille paikoilleen. 

Moi! Mä oon Antti. Tiedätkö missä mun tutti on?

Pekka nukkuu nasaalissa. Pieni Marimekon mainospoika.