Tuntuu siltä, että joka päivä tapahtuu jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Huonoja uutisia olemme saaneet eilen ja tänään. Eilen poijilla oli pääkuvaukset ja molemmilla näkyi kuvissa selkeästi aivoverenvuoto. Antilla isompana ja vakavampana mitä veljellään Pekalla. Antin aivoissa näkyi myös aivoinfarkti. Tästäkin huolimatta pikkumiehet taistelevat urhoollisesti, sydämet lyövät ja vaippoihin tulee pissaa. Viime yö oli ollut Antin osalta rauhallinen, mutta Pekalla oli ollut puolestaan keuhkoissa verenvuotoa.Nämä ovat vakavia asioita molempien poikien osalta, mutta niin kauan kuin on elämää, on toivoa.

Jokaisessa päivässä on ollut kuitenkin jotain hyvääkin. Itselle ehkä eniten iloa on tuottanut se, että olen saanut toimitettua pojille heidän tarvitsemansa maidon. Maitoa pumpataan sekä osastolla että kotona, josta se toimitetaan maitokeittiön kautta poikien käyttöön. Rintapumppu onkin alkanut pikkuhiljaa käydä tutuksi. Molemmilla pojilla on sama kerta-annos, 0,5 ml per ruokailu. Pojat syövät noin 12 kertaa vuorokaudessa, jos maito pysyy sisällä. Eli määrät eivät ole vielä suuren suuria.

Eilen tapahtui myös suoranainen ihme. Saimme vuokrattua kodikkaan kalustetun kaksion parin kilometrin päästä sairaalasta. Olemmekin tänään hakemassa kotoa vaatteita ja muita tavaroita, jotta voimme olla jatkossa joka päivä poikien luona niin paljon kuin haluamme ja jaksamme.

Vaihdoin eilen Pekalle vaipan ensikertaa hoitajan avustuksella. Ei ollut mikään helppo homma, kun toinen tottakai ehti pissata ennen kuin saimme uuden vaipan paikoilleen. Niinpä hoitajat joutuivat vaihtamaan uudet petivaatteet. Toivottavasti seuraavalla kerralla sujuu vähän paremmin. Eilen illalla annoimme pojille myös kosketushoitoa. Mieheni piti käsiään Antin päällä ja minä Pekan päällä. Nämä ovat ikimuistoisia hetkiä kun pääsee koskettamaan omaa lastaan. 

Nyt on aika sulkea rintapumppu ja kantaa tavarat autoon. Määrittelemättömäksi ajaksi tämä pariskunta muuttaa Ouluun.