Muistan edelleen hyvin ajan, jolloin perjantai merkitsi ensikertaa jotakin. Ala-asteella, viidennellä tai kuudennella luokalla joku järjesti kotibileet lähes joka perjantai. Ihmeellistä, mutta hauskaa touhua. Yläasteella perjantai merkitsi vielä enemmän, sillä silloin koulunkäynti oli jo raskaampaa ja perjantaisin oli urheilutalolla aina disco. Ei voi kuin hymyillä kun miettii tuota aikaa. Silloin oli tapana juoda ananasmehua, jotta maha olisi mahdollisimman litteä ja voisi pukea päälleen napapaidan. 

Ammattikoulussa perjantai merkitsi matkaa silloisen poikaystävän luo ja ammattikorkeakoulussa perjantai merkitsi useimmiten matkaa miehen kanssa kotikonnuille. Siirtyessäni työelämään perjantai merkitsi kiirettä, sillä Alkossa jopa tammikuiset perjantait olivat kiireisiä. Nykyisessä työpaikassani perjantai on merkinnyt ansaittua viikonloppuvapaata. 

Osastolla maatessani perjantai merkitsi pojille aina uutta viikkoa ja toivoa siitä, että he säilyisivät hengissä. Tänään siis olisi käynnistynyt raskausviikko 27+0. Perjantai tarkoitti myös sitä, että fysioterapeutin käyntiin tulisi viikonlopun mittainen tauko.

Tänään perjantai merkitsee omalla tavallaan rauhoittumista. Osastolla 55 viikonpäivät menettävät merkityksensä, mutta silti perjantai tarkoittaa viikonlopun alkamista. Osastolla hoitajat ovat paikalla ympäri vuorokauden ja lääkärit kiertävät säännöllisesti, mutta siitä huolimatta tunnelma on viikonloppuisin huomattavasti rauhallisempi. Pojille tehdään viikonlopun aikana vain tarvittavat hoitotoimenpiteet ja lääkäri määrää tarvittavat kokeet ja hoidot, mutta suunniteltuja toimenpiteitä ei viikonlopuille ole. Juuri tästä syystä poikia on mukava käydä katsomassa iltaisin ja viikonloppuisin. On kuin osaston ylle olisi laskeutunut hiljaisuuden verho. Puhelimet eivät juuri soi ja käytävillä on autiota. Hoitaja syöttää keinutuolissa pientä vauvaa ja jostain kantautuu television hiljainen ääni. 

Poikien vointi ei ollut tänään aivan niin tasainen kuin se oli vielä eilen. Pekan hengitysletku oli irronnut viimeyönä ja samassa yhteydessä hän oli oksentanut. Lääkäri päätyi kuvaamaan sekä keuhkot että aivot. Aivojen tilanne näytti onneksi samalta kuin aiemminkin, mutta ilmeisesti keuhkoihin oli mennyt oksennusta. Onneksi kuitenkin päivän aikana vointi oli tasainen ja pääsimme vaihtamaan hänelle vaipan. Antilla taas on jokin tulehdus ja häntä lääkitään antibiootein. Hengityskään ei ollut tänään niin tasainen kuin aiemmin, mutta hengityskonetta ei onneksi ainakaan vielä tarvittu. Ruumiinlämpö ei myöskään ollut niin hyvä kuin aiemmin johtuen viileämmästä hengitysilmasta, mutta onneksi osastolta löytyy lämpöpeittoja ja keskoskaapin lämpötilaa nostettiin. Yksinkertaisia konsteja. 

Kohta kuuluu kling ja sitten syömme päivällisen. Joka päivä lounas ja päivällinen syödään tämän pöydän ääressä.