Olen tullut siihen tulokseen, että pienen keskosvauvan elämä on kuin letkajenkkaa. Otetaan kaksi potkua oikealle, kaksi vasemmalle, yksi hyppy eteen, yksi hyppy taakse ja jos hyvin käy niin kolme hyppyä eteen. Tätä toistetaan päivästä ja viikosta toiseen. Ehkä joku viisaampi osaisi kertoa milloin tulee se päivä, että sivupotkut jätetään pois, eikä enää hypätä taaksepäin. 

Viime yönä Antilla oli ollut hengityskatkoksia, jotka jatkuivat vielä päivälläkin. Mahdollisesti näiden hengityskatkosten taustalla oli streptokokki bakteeri, jota hoidetaan antibiooteilla. Lääkärit päättivät iltapäivällä laittaa Antin takaisin hengityskoneeseen. Jollakin tavalla olimme mieheni kanssa huojentuneita, koska oli sangen ikävää seurata monitoreista, kun pieni poika unohtaa hengittää ja myös hänen sykkeensä lähtee laskuun. Molemmilla pojilla on edelleen ongelmia vatsan kanssa. Maito pysyy sisällä vaihtelevasti ja vaipassa on kakkaa aivan liian harvoin. Maanantaina lääkärit pohtivat Pekan ductuksen tilannetta ja samalla varmasti miettivät myös onko vatsan ongelmille tehtävissä jotakin. Suuria asioita äidin ja isän sydämelle sekä tietysti myös pienelle pojalle. 

Tämän päivän suuri ilonaihe oli se, että molemmat pojat avasivat tänään silmänsä. Tummat pienet viirut tuijottivat äitiä ja isää hetkisen ja painuivat sitten taas hetkeksi kiinni. Olen aivan myyty näihin pieniin pilkahduksiin, sillä olen täysin vakuuttunut siitä, että heillä on isänsä silmät. 

Kävimme tänään viemässä osastolle 11 herkkuja kiitokseksi hyvästä hoidosta. Tuota kahden viikon jaksoa tulen tuskin koskaan unohtamaan. Opin tuona aikana todella arvostamaan hoitajien työtä. Erityisesti mieleeni jäi hoitaja joka vei minut synnyttämään. Samaiselta hoitajalta sain reilua viikkoa aiemmin hyviä vinkkejä osastolla viihtymiseen. Enkä koskaan ehtinyt kiittää henkilöä, joka toi minulle aina täydellisen aamu- ja iltapalan, kuinka hyvä muisti ihmisellä voi ollakaan. Mutta yksittäiset ihmiset eivät tee ihmeitä. Ihmeiden tekemiseen tarvitaan aina tiimi. Kiitos siis hoitajille, lääkäreille, siivoojille, harjoittelijoille ja fysioterapeutille. Teidän avullanne pojat saivat kasvaa vatsassani elintärkeitä päiviä.  

Jos huomenna on pojilla kaikki hyvin, niin nämä vanhemmat ajattelivat lähteä käymään retkellä Hailuodossa. Siellä on toki tullut käytyä pari kertaa ennenkin, mutta ei koskaan talvella eikä koskaan jäätietä pitkin. Mutta katsotaan sitä asiaa sitten huomenna, sillä sinne on vielä pitkä matka. 

Antti nukkuu äidin käsien alla hengityskoneeseen palaamisen jälkeen.

Hei! Minä olen Pekka. Kuka sinä olet?