Olen aina kokenut olevani onnekas. Voitin lapsena Casino-arvalla 2000 markkaa ja jostakin arpajaisista lahjakortin kylpylään. Koen olevani onnekas, kun olen löytänyt hyvän miehen. Mielestäni on onnekasta, että on aina saanut työskennellä mukavien ihmisten kanssa mukavissa työpaikoissa. Onnekasta on myös löytää ihana koti, matkustella ja pysyä terveenä. 

Kun tein positiivisen raskaustestin, koin olevani onnekas, koska niin monilla on vaikeuksia saada lapsia. Vaikka raskaus päättyikin aivan liian aikaisin, koen silti olevani onnekas. Asun onneksi Suomessa ja onneksi eletään vuotta 2014. Jossakin toisessa maassa tai kolmekymmentä vuotta sitten, poikien mahdollisuudet selvitä hengissä olisivat olleet todella heikot. Ja onneksi poikien vauhdikkuus huomattiin ajoissa, jotta ehdin saada kortisonipiikit ja poikien syntymää pystyttiin pitkittämään parilla viikolla. 

Onni on seurannut meitä myös tämän sairaalataipaleen aikana. Oli aivan käsittämätön onni, että saimme vuokrattua kalustetun asunnon sairaalan läheltä heti kun sitä tarvitsimme. Onni oli myös se, että saimme pussillisen käytettyjä keskosten vaatteita. Melkoinen onni oli myös se, kun voitin Lastenklinikoiden Kummien arpajaisissa kaulaliinan, jossa oli Robinin nimikirjoitus. Onnellinen saa olla myös siitä, että olen pysynyt terveenä, joten olen voinut olla poikien luona. Onnekasta on myös se, ettei meillä ole isompia lapsia eikä eläimiä, joten voimme olla Oulussa ja keskittyä poikiin. Suurin onni on ollut kuitenkin huomata se, kuinka moni todella välittää meidän pienestä perheestämme. 

Sitten itse asiaan. Molemmat pojat siirtyivät tiistaina keskoskaapista avohoitopöydälle. Vaipanvaihtoon tuli aivan uusia ulottuvuuksia, kun pojilla on nyt kunnolla vaatteita päällä. Antin Edi-katetri vaihdetiin maanantaina tavalliseen nenämahaletkuun. Tänään kirurgi kävi katsomassa Antin päätä ja vatsaa. Pään haavasta poistettiin puolet tikeistä ja vatsan haavasta kaikki. Shuntti on toiminut tähän saakka toivotulla tavalla, joten Anttia saa nyt pitää kengurussa, sylissä ja hän voi makoilla kummalla kyljellä tahansa. Antti on osannut hengittää hienosti, eikä pahoja hengityskatkoksia ole tullut hengityskoneesta poistamisen jälkeen. Tänään pääsin jopa kokeilemaan Antin imettämistä, mutta homma ei tuntunut pientä poikaa paljoa kiinnostavan. Parempi onni ensi kerralla. Pekkakin on osannut hengittää tasaisemmin kuin aiemmin, joten hengityskatkoksia tulee nykyään harvemmin. Molemmat pojat syövät nykyään kahdeksan ateriaa vuorokaudessa ja molemmilla pojilla kävi tänään silmälääkäri, joka seuraa silmien tilannetta viikoittain. 

Äiti, kirjoita sinne, että mää en oikeasti ole näin lihava, tää on vaan sitä kerrospukeutumista.

Äiti, mää lupaan olla koskematta happiviiksiin, kunhan nyt vain siirrät sen jättikätes pois mun päältä.