Kyllä tätä blogia voi nähtävästi kirjoittaa yhdellä kädelläkin vauva sylissä. 

Perheessämme jatkuu edelleen sama meininki. Kaikki arkipäivät ovat ohjelmaa täynnä. Ensiviikolla on tiedossa verikokeita, fysioterapeuttia, kuulotutkimusta ja niin edelleen. Viikon kuluttua olisi tarkoitus juhlia poikien kasteen vahvistamista. Ja sen jälkeen lähdemmekin kolmeksi päiväksi Ouluun lasten neurologiselle osastolle poikien kanssa. Katsoin kalenteria ja juhannuksen jälkeiselle viikolle ei vielä ole ohjelmaa, mutta eiköhän aika korjaa senkin ongelman. 

- Kuule Antti. Et sää sattuis tietämään mitä meillä on tänään ruoaksi?

- Joo tiedän, kuulin kun äiti sano että peruna-parsakaalisosetta.

- Yäk, ei taas sitä.

- Hahhaa, menitpäs lankaan. Meillä on oikeesti liha-kasvissosetta. Mitäs oot niin tosikko ruoan suhteen.