Vietimme viikonloppuna vähän vapaata kaupungilla höpsöttelyn ja humputtelun merkeissä. Kävimme antiikkimessuilla, kirpputorilla, kaupungilla ostoksilla ja ulkona syömässä. Välillä tuli kova polte päästä takaisin sairaalaan, mutta hammasta purren pysyin sieltä pois molempina päivinä monta tuntia. Ja näin jälkikäteen huomaan, että kyllä teki hyvää käydä vähän tuulettumassa. 

Tuli pitkästä aikaa ostettua tavalliset housut, kun äitiyshousut ovat jääneet auttamatta suureksi. Kun raskaus päättyy reilut kolme kuukautta etuajassa, raskausmaha katoaa suhteellisen nopeasti. Tämä ei ole ainoa etu, josta keskosvauvojen vanhemmat saavat nauttia. Luulen, että kovinkaan monella vajaan kolmen viikon ikäisten kaksosten vanhemmilla ei ole mahdollisuutta viettää päivää kaupungilla. Keskosvauvojen vanhemmat saavat nukkua yöt rauhassa, eikä vauvoja tarvitse olla imettämässä tunnin välein. Hengityskoneessa olevat keskoset eivät myöskään kykene itkemään ääneen, joten vauvojen hoito sujuu hyvinkin äänettömästi. Keskosvanhempien ei tarvitse stressata kakan väriä tai vaippaihottumaa, hoitajat huolehtivat moiset pienet murheet vanhempien puolesta. Vanhemmat saavat ikään kuin parhaat palat omista lapsistaan, mutta hoitajat tekevät suurimman työn. 

Viikonlopun aikana Pekan lääkitys on saatu kohdilleen ja poika onkin nukkunut tyytyväisenä pitkiä pätkiä. Hapetus on seilannut koko viikonlopun ajan enemmän tai vähemmän, mutta varmasti huomenna lääkäri pohtii tilannetta oikein ajan kanssa. Ilmeisesti hengityskoneen tuubi on jäänyt liian pieneksi, joten se täytyy joko vaihtaa suurempaan tai vaihtoehtoisesti siirtyä pois hengityskoneesta. Pääsin tänään vaihtamaan Pekalle vaipan ja mittaamaan häneltä lämmön. Lämpöä mitatessani huomasin pojan kyljessä arven. Siitä on menty pienen pojan sydämeen. Myös dreeni on poistettu viikonlopun aikana ja sekin on jättänyt jälkeensä oman arven. Antti on pärjännyt hienosti happiviiksillä. Aina välillä hengitys unohtuu, mutta silloin häntä täytyy herätellä ja muistuttaa hengittämisen tärkeydestä. Viikonlopun aikana sekä minä että mieheni pääsimme pitämään Anttia sydän sydäntä vasten. En olisi voinut kuvitellakaan kuinka ihanaa on katsoa kun oma poika nukkuu rauhallisesti mieheni sylissä. Se oli omalla tavallaan aivan yhtä ihanaa kuin se kun sai itse pitää pientä poikaa sylissään. 

Ei taida äiti arvata mistä pieni Pekka uneksii, kun noin hymyilyttää.

Isi, tässä on ihana olla.