Viime yönä heräsimme mieheni kanssa epämääräiseen ääntelyyn. Antti lauloi sängyssä aamuyön tunteina ja me kuuntelimme unisina, mutta lumoutuneina. Miten pieni poika onkaan oppinut juttelun ja laulamisen jalon taidon. Pekkakin juttelee, mutta paljon lyhyemmästi kuin Antti. Pekka on ilmeisesti sitä mieltä, että small talk on turhaa ja puhutaan vain silloin, kun on jotakin asiaa. Lumoavinta poikien kanssa keskustelu on silloin kun se on vastavuoroista. Vauvakielen jutteliminen on kivaa, se usein naurattaa niin lapsia kuin vanhempiakin. 

Kesästä ja tyhjästä kalenterista olemme nauttineet poikien kanssa täysin rinnoin. Nukumme vapaapäivinä pitkään ja aina sään salliessa käymme vaunulenkeillä. Mieheni on grillannut meille iltaisin herkkuja, syömme mansikoita ja jäätelöä sekä lämmitämme saunaa aina mahdollisuuksien mukaan. Vaikka helle hieman vaikeuttaa kesästä nauttimista, ei se sitä kuitenkaan täysin estä. Onneksi asumme merenrantakaupungissa, niin meren äärelle kun hakeutuu, niin siellä on usein viileämpää kuin sisämaassa. Mökille olemme uskaltautuneet pariin otteeseen ja myös isomummoa olemme käyneet tapaamassa äitini luona. Olemme kutsuneet pikkuhiljaa ystäviä ja sukulaisia poikia katsomaan ja vierailut piristävät myös meidän arkeamme. Fysioterapia on ainoa joka viikkoinen syy vierailla sairaalassa. Vammaistukihakemukset ja kuntoutushakemukset on toimitettu Kelaan, mutta käsittelyaika on pitkä. Siihen saakka fysioterapia jatkuu sairaalassa viikoittain ja päivittäin kotona vanhempien toimesta. 

Viime viikolla kävimme poikien kanssa neuvolassa ja pojat saivat taas rokotteita. Heti samana iltana molemmille pojille nousi kuume, mutta saimme sen onneksi talttumaan kotikonstein eikä kumpaakaan poikaa tarvinut lähteä viemään sairaalaan. Pojat ovat päivä päivältä vahvempia ja isompia ja vastuskykyäkin tulee pikku hiljaa lisää. Eilen pojilla oli puolivuotissyntymäpäivä. Kyyneleet nousivat väkisinkin silmiin, kun mieleen palasi muistoja puolen vuoden takaa. Suuri kiitollisuus siitä, että pojat ovat hengissä, mutta myös ihmetystä siitä, että miten ihmeessä Antti on voinut selvitä hengissä ja noin hyvävointisena niin laajoista aivoverenvuodoista. 

Viime viikolla kävimme neuvolassa ja siellä pojat taas punnittiin ja mitattiin. Antin paino oli 4160 g ja Pekan 6230 g. Antin pää on jatkanut kasvamistaan, joten ilmeisesti shuntti ei vedä enää liian nopeasti. Ja jos Pekka on Anttia painavampi niin Pekka on myös Anttia kolme ja puoli senttiä pidempi. 

Aurinkoista kesää kaikille blogin lukijoille toivottaa Pekka!

Rakas veljeni, mulla on sulle synttäriyllätys. Käännäppä sitä päätä niin isken sen yllätyksen silmäkulmaan.

Isi, et kyllä ainakaan ota mitään kuvaa. Äiti on pukenu mulle niin nolot vaatteet, etten kyllä kehtaa olla pihalla nämä päällä.

No nyt se maitokuljetus viimein saapuu.