Heti ensimmäisenä täytyy kertoa että pojat voivat hyvin, sillä senhän sinä halusit tietää. Pekka oli eilen jopa kolme ja puolituntia ilman happiviiksiä. Lisäksi Pekka on juonut pieniä määriä maitoa pullosta. Hengitys sujuu joka päivä paremmin, ruoka pysyy sisällä ja vaippaan tulee tavaraa, eli hyvältä vaikuttaa. Nyt vain pidetään peukkuja pystyssä, ettei poikiin iske mikään infektio tai vastaava, joka voisi aiheuttaa sen, että joudutaan turvautumaan hengityskoneen apuun. Nyt kun pojat pysyisivät terveenä ja Antin shuntti toimisi halutulla tavalla, niin pojat voisivat keskittyä rauhassa massan keräämiseen, hengittämiseen ja syömisen harjoitteluun suun kautta.

Kävin itse jälkitarkastuksessa, sillä synnytyksestä on kulunut jo kahdeksan viikkoa. En tarkkaan tiennyt mitä jälkitarkastukselta odotin, mutta odotukseni eivät kyllä täyttyneet. Jotenkin ajattelin, että jälkitarkastuksessa käytäisiin läpi synnytyksen kulku ja äidin vointi, mutta minun tapauksessani se ei toteutunut täydellisesti. Kotisairaalassani ei nimittäin ollut mitään papereita Oulusta. Viimeiset paperit olivat päivältä, jolloin minut on kiidätetty Ouluun makaamaan. Niinpä minun piti kertoa koko tarina alusta alkaen itse. Ja kun lääkäri kysyi vielä sen pahimman mahdollisen kysymyksen, eli miten jaksan, niin siinä sitä sitten oltiin, eli itkuhan siinä tuli. Ja eihän itkemisessä mitään pahaa ole, mutta jotkut asiat olisi helpompi hoitaa itkemättä. Koska lääkäri ei tiennyt tilanteestani mitään, ei hänellä näin ollen ollut myöskään vastauksia kysymyksiini. Niinpä päädyimme siihen, että lääkäri soittaa minulle, kun saa paperit Oulusta. 

Kävin myös tutustumassa kotisairaalamme keskolaan. Osasto oli pieni ja kodikas. Tehohuoneessa oli neljä sänkyä ja valvomopöytä, eli vanhemmilla ei ollut huoneessa lainkaan yksityisyyttä. Kun minulle näytettiin poikien tuleva huone, olin tyytyväinen. Oma huone, jossa oli kaksi vauvan sänkyä ja hoitopöytä. Siellä poikien kanssa olisi hyvä harjoitella syömistä ja nukkumista sitten, kun sen aika koittaa. Lisäksi osastolla oli yksi huone, jossa oli parisänky ja kylpyhuone. Siellä saisi sitten aikanaan harjoitella vauvojen hoitamista yöaikaan. Eli toivottavasti siellä tullaan joskus viettämään viimeiset yöt ennen kotiutumista. Olen Oulussa vähän mielialasta ja seurasta riippuen joko kritisoinut tai tykännyt lypsyhuoneesta. Kun minulle esiteltiin kotisairaalan lypsyhuone, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Huone oli niin pieni, että sinne piti käytännössä peruuttaa. Yksi tuoli ja rintapumppu. Siitä kopista oli lämminhenkinen tunnelma ja kodikkuus melko kaukana. Muutoin siellä oli hyvät tilat ja mikä tärkeintä, henkilökunta vaikutti mukavalta. 

Hähää, määpä isi voitan sut! Antilla ja isillä on kädenvääntökilpailu menossa. 

Isin ja Pekan yhteinen kylpyhetki. Tiedoksenne, että lapsi ei hukkunut.