Istun täydessä junassa perjantai iltana ja ympärilläni on paljon hälinää. On vaikea keskittyä kirjoittamiseen, mutta haluan silti yrittää. 

Ennen poikien syntymään reissasimme mieheni kanssa monta kertaa vuodessa. Pelkkä ajatus siitä, että lapsen syntymän jälkeen matkusteluun tulee pieni tauko, ahdisti ihan hirveästi. Maalasin mielessäni kuvaa vauvasta kantoliinassa, sillä halusin uskoa, että elämä jatkuisi ennallaan ja istuisimme pian taas junassa tai lentokoneessa matkalla johonkin lämpimään. Poikien kotiutumisen jälkeen päivät, viikot ja kuukaudet kuluivat kuin huomaamatta. Elämä pyöri sairaalan, Prisman ja kodin välillä ja lohtua toi suklaa ja ulkoilu. Kesällä 2015 teimme ensimmäisen asuntoautoretken ja siitä tulikin perheemme uusi traditio joka kesä siitä lähtien. Suunnittelin retkeä aina jo talvisin, sillä kesä kotona tuntui mahdottomalta ajatukselta. Muutoin painoin ajatuksen matkustelusta taka-alalle, sillä sen ajatteleminen teki katkeraksi ja tuntui liian kipeältä. Ja katkeruuden polulle en suostunut astumaan turhaan, sillä aina välillä sinne lipsahdan edelleenkin haluan tai en. 

Kesällä 2019 neurologi ei nähnyt mitään estettä sille, etteikö Antin kanssa voisi kokeilla lentämistä. Epilepsia oli saatu hallintaan ja shuntti oli ollut rauhallinen jo vuosia. Niinpä syksyllä pakkasin reppuun vaihtovaatteita, kaikki mahdolliset lääkkeet, oksennuspussit, Ipadin ja eväät. Astuin Antin kanssa kahdestaan koneen kyytiin Oulun lentokentällä. Kukaan ei osannut aavistaa kuinka merkityksellinen lento oli minulle. Antti viihtyi, lento sujui hyvin eikä repusta otettu esiin muuta kuin Ipad ja eväitä. Perillä Helsingissä en voinut kuin hymyillä. Suuri henkinen este oli ylitetty. Monivammaisen lapsen kanssa voisi siis matkustaa muutoinkin kuin vain asuntoautolla. 

Niinpä tammikuun alussa Vaasan lentokentällä koneeseen astui äiti, isi ja kaksi poikaa. Sitä fiilistä ei voi sanoin kuvailla kun kone laskeutui Kanarialle. Koko perhe yhdessä lomalla viimeinkin. Aurinkoa, valmista ruokaa ja meren kohinaa. Ja kun loma onnistui kaikin puolin ei ole mitään syytä olla suunnittelematta seuraavaa reissua.